Retkellä

Päätettiin loppuloman kunniaksi ottaa auto ja kuljettaja neljäksi päiväksi. Sannakin ehtii siten nähdä vähän enemmän paikkoja kun yleisillä matkustaminen on niin hidasta. Kierrettiin Hikkaduwassa matkatoimistoja kun siellä niitä riitti. Yksi tuntui olevan ylitse muiden ja myyjäkin oli aika söpö. Hinta oli myös edullisin ja tuntui että suunnitelma oli hyvä ja selkeä.

Niinpä seisoimme tienposkessa rinkat selässä aamulla kello viisi. Pieni huoli ehti jo käväistä mutta tulihan se auto sitten viisitoista minuuttia myöhässä. Kuski hyppäsi autosta ja leväytti komean hymyn ja pakkasi rinkat autoon. Oltiin vähän ihmeissään kun etupenkillä istui toinenkin mies. Puhetta oli nimittäin ollut vain englantia puhuvasta kuskista. Ei auttanut kun hypätä kyytiin. Mies selitti että on firman johtaja mutta ei selittänyt sen kummemmin mukanaoloaan. Puhui kuin puuropata klo 5.30 aamulla. 

Ajettiin reilu tunti Mirissaan mistä oli lähtö valaita bongaamaan merelle. Merimatka sujui pienehköllä veneellä. Nähtiin delfiiniparvia ja myöhemmin valaiden selkiä ja suihkuja. Yksikään valas ei esittäytynyt meille hyppäämällä veden pinnalle niinkuin kaikissa kuvissa mainostettin. Reissussa meni muutama tunti ja oli ihan kiva olla merellä kun aurinkokin paistoi komesti. Pahoinvointia ei tullut.

Sitten lähdetiin ajamaan kohti Nuwera Eliyaan mikä on noin parin kilometrin korkuisella vuoristossa. Maisemat olivat osittain tuttuja ja ajetiinpa Ellankin läpi, oli oltu siellä aikaisemin pari yötä. 

Matka kesti ja kesti, ei se autollakaan niin rivakkaa ole ajaminen täällä. Teillä on niin paljon hidasteita, tuktukkeja, mopoja, koiria ja yleensäkin liikennettä. Niinpä matkaan meni koko päivä vaikka kilometrejä oli noin 300. Pimellä saavuttiin Nuwera Eliyaan ja alettiin etsimään majapaikkaa. Sepä ei helppo homma ollutkaan. Opas sähelsi ja ohjeita kysyttiin joka toiselta ohikulkijalta. Yksi neuvoi sinne, toinen tänne. Hotelli on kuulema niin uusi että kukaan ei oikein tiedä vielä sitä. Oli jo vähän pinna kireällä kun hommasta ei meinannut tulla mitään ja päivä oli autossa istuttu. Pakettiin kuului illallinen ja kaupungissa oli enää yksi ravintola joten illallinen oli siellä. Mentiin sitten toiseen hotelliin kun ensimmäistä ei löytynyt.

Ihmeteltiin päivällä kun opas ei ollut noussut autosta koko päivänä. Sitten selvisi että hän oli ollut joku aika sitten moottoripyöräonnettomuudessa eikä voinut kävellä. Toisessa jalassa oli paksu epämääräinen valkoinen suttura. Kahden viikon päästä hän kuulema taas kävelee mitä kyllä epäilen suuresti. Jalat olivat aivan surkastuneet. Ravintolan tarjoilija kantoi hänet autosta sisälle ja takaisin kuin lapsen. Kuljettaja hoiti myöhemmät kantamiset. Olihan se aika koomista. Kuljettaja oli iloinen ja ystävällinen kaveri mutta ei puhunut sanaakaan englantia. Hymyili ja nyökkäili vain sama mitä hänelle sanoi. Tässä seurassa neljä päivää vietettiin.

Yksikään paikka ei löytynyt ilman u-käännöksiä ja kyselyjä ohikulkijoilta vaikka opas oli työskennellyt turistioppaana 25 vuotta ja kiertänyt Sri Lankaa ristiin rastiin. Aika paljon aikaa kului tähän ja välillä otti kyllä päästä :) Sähellystä riitti eikä hän kuunnellut muita. Komensi kuskia ja kysyi meiltä varttitunnin välein että "how are you madams?" Jos vastasi muuta kuin "fine" hän ei ollut kuulevinaan.

Nuwara Eliyassa käytiin teetehtaalla ja käveltiin teeplantaaseilla. Oli ihan mielenkiitntoista kuulla ja nähdä teenvalmistuksesta ja mistä johtuu teen laatuerot. Sitten saatiin kannullinen teetä juotavaksi. Käytiin myös yhdessä puistossa mikä oli aika vaatimaton, 2€ pääsymaksu meni hukkaan. Illallinen oli jälleen yhdessä kaupungin halvimmista ravintoloista. Intialaista mikä sisälsi pari lättyä ja jotain ihme tahnoja. Opas kannettiin taas sisään. Meidän mielipidettä ei paljon kyselty tai ainakaan kuunneltu. Pyysin hilloa kun tahnat ei oikein maistuneet. Opas sanoi että ei voi ostaa kun pitäisi ostaa koko purkki ja se tulee liian kalliiksi (0.8€). Se siitä sitten!

Mirissan satama. Lähinnä kalastaja-aluksia. Seassa muutama hieno vene ja valaiden bongausveneet. 

Villinorsu oli tullut ihmettelemään maantiellä kulkijoita. Kuvassa ei näytä kovin isolta mutta oli se iso!!!

Illallisella paikallisessa ravintolassa kirjavan joukkomme kanssa. Vasemmalla opas ja hänestä oikealla kuljettaja. Retkeen kuului dinner ja opas raski ostaa meille yhden kottuannoksen mikä jaettiin kolmeen osaan.

Teetehtaalla.

Nuwera Eliyasta matka jatkui seuraavana aamuna klo 7 tai siis olisi pitänyt jatkua mutta ootettiin opasta ja päästiin matkaan puoli tuntia myöhemmin. Määränpäänä oli Anuradhapura mikä on pari sataa kilometria pohjoisempana ja siellä on paljon historallisia paikkoja 700-800 luvulta eli kultaiselta ajalta jolloin kuninkaat rakennuttivat sinne palatseja ja temppeleitä. Koska matka oli pitkä ja venyi oppaan vuoksi, oltiin sen verrran myöhään perillä että tyydyttiin katsomaan pääpaikasta pienoismalli ja kurkittiin vain aidan raosta. Ois saatu halvemmat liputkin tiskin alta mutta ei viitsitty mennä kun pienoismallin mukaan jäljellä oli vain kivikasoja ja yksi hieno temppeli. 

Mentiin kylläkin sitten toiseen temppeliin, mikä myös on kyseiseltä ajalta ja parhaiten säilynyt. Siellä sanottiin olevan 2000 vuotta vanhoja puitakin. Ehkä ne pihapuut olivat niin vanhoja? Porukkaa oli paljon koska oli täysi kuu ja se on buddhille tärkeä päivä. Oli ihan yleinen vapaapäivä. Ihmiset olivat tulleet viettämään aikaa ja rukoilemaan valkoisissa asuissa, nurmikolla oli leirejä ym. Apinat, koirat ja lehmät olivat myös mukana koska jäljelle jäi paljon ruuantähteitä. 

Mentiin sitten vielä kaupungille ja jotain tarttui mukaan. Monet kaupat olivat kiinni pyhäpäivän vuoksi. Illallinen oli hotellissa. Parempi kuin muina iltoina. Riisiä oli kolme annosta mutta lisukkeet piti jakaa yhdestä annoksesta kolmeen osaan. 

Viimeinen yö Colombossa 142 neliön lukaalissa. Tähän on hyvä päättää reissu. Hienoin ja kallein majapaikka, monenlaisissa on kyllä tullut oltua. Käytiin vielä kiertämässä kaikki Colombossa tutuksi tulleet jäätelöpaikat. Ja nautitaan lämmöstä (kuumasta) ja auringosta viimeiset hetket.

Matkalla lounas perheravintolassa. Rice and curry, mikä ln Sri Lankan kansallisruoka. Tällä kertaa se syötiin lehden päältä.

Temppelissä oli täyden kuun juhlat. Melkein kaikki  olivat pukeutuneet valkoisiin. 

Tähän kuvaan on päässyt peukalokin :(

Colombon Galle road mitä on kuljettu edestakaisin kävellen ja erinäisillä kulkuneuvoilla. 

Kahden kuukauden reissu on nyt ohi, edessä on enää kotimatka. Paljon on tapahtunut ja koettu, tässä paloja siitä. Mukava reissu ollut. Tämä blogi vaikenee nyt. Kiitos ja näkemiin!

Hikkaduwa

Colombossa taas pari päivää vietettyä oli mukava tulla pienemmälle paikkakunnalle. Hikkaduwa on oikea turistipaikka ja suosittu surffipaikka hyvien aaltojen vuoksi. Meri on ihanan kirkas mutta uiminen on vähän hankalaa kun aallot ovat niin valtavat ja vetävät rannasta merelle ja taas rannalle. 

Colombossa käyntiin oli kaksi syytä. Saatiin päätökseen Intian viisumi ja nyt se komeilee passissa . Toinen syy oi se että saatiin joukkoomme vahvistusta Suomesta yksi henkilö. 

Aamulla taas junaan mikä tällä kertaa olikin tupaten täynnä eikä istumapaikkaa löytynyt. Vallattiin yksi oivaukko. Minulle meinasi käydä köpelösti kun en enää jaksanut seisoa niin laitoin istumaan oviaukkoon jalat ulkona. Katsoin kokoajan eteenpäin koska juna menee tosi läheltä siltoja ym. Sitten konnari tuli varoittamaan ja käännyin sinne päin niin siinä samassa jalat osuivat johonkin, en tiedä mihin. Kyllä kävi kipeää!!! Meinasi taju lähteä, ei pystynyt seisomaan kivun ja ehkä säikähdyksenkin takia, jalat olivat vetelänä. Nyt sitten olen ontunut ja toinen jalka mustana ja turvonnut. Kävely kuitenkin onnistuu ja paranee kokoajan. Mutta saa olla kiitollinen että ei pahemmin käynyt. Tyhmästä päästä saa kärsiä koko ruumis. 

Hikkaduwa kärsi kovasti tsunamin tuhoista. Tuhansia ihmisiä kuoli ja loput menettivät ainakin jonkun läheisen. Kylä on ihan meren rannassa ja niinpä aalto pyyhki koko kylän yli. Junaratakin menee lähellä rantaa ja myös juna huuhtoituii raiteelta ja kaikki kuolivat. Täällä on muistomerkkejä tapahtumista ja tsunamimuseo missä on kaunistelemattomia kuvia mustista ruumisläjistä ja kauhistuneista ihmistä ja tuhansista orvoksi jääneistä lapsista. Srilankalaisia kuoli vähän vajaa 40000. Turisteja kuoli myös paljon täälläkin. Tuktuk kuski esitteli meille paikkoja ja museossa oli myös nainen jonka koti oli ollut siinä paikalla ja tuhoutunut täysin. Ihmiset olivat kuitenkin pelastuneet koska he olivat ymmärtäneet lähteä juoksemaan sisämaahan ensimmäisen pienemmän aallon jälkeen. Toinen, tuhoisa aalto oli tullut 20min myöhemmin. Oli kyllä järkyttävää nähdä millaista jälki on ollut ja kuulla kertomuksia ihmisiltä jotka itse olivat paikalla. Eläimet olivat ymmärtäneet paeta ennen aaltoja, siitä moni on maininnut täällä.

Elo täällä Hikkaduwassa on ollut aika leppoisaa. Rannalla makaamista, kirjan lueskelua. Mukava olla  paikallaan muutama päivä kun lähes kokoajan menty johonkin suuntaan. 

Vajaan viikon päästä on kotiinlähtö ja otettiin neljäksi päiväksi auto sekä kuski joka käyttää vielä muutamassa paikassa alkaen valaiden bongauksesta huomenna klo 5 aamulla. Toivottavasti nähdään niitä. 

Naisten odotushuone Colombon rautatieasemalla. Kutrit kuntoon ennen junaan menoa.

Jälleen kalaa. Seefish. (En tiedä mitä on suomeksi)

Ja jälkiruoka :)

Iltakävelyllä

Neljän aurinkoisen päivän jälkeen tuli todella märkä päivä, vettä satoi taivaan täydeltä koko yön ja päivän iltaan asti. Ei voinut kuin nyhjöttää hotellilla ja roikkua netissä, minä ainakin. Onneksi kahden kuukauden reissulla on vara yksi sellainenkin päivä viettää.

Illalla kuitenkn poutaantui sen verran etta lähdettiin kävelemään läheiseen kaupunkiin 6km. Jonkin matkan kuluttua ilonen miesjoukko huusi helouta ja esitti normaalit kysymykset ja yksi kiikutti juoksujalkaa Fantapulloja. He purkivat koristeita pois. Ajateltiin että jotku festivaalit ollut, niitä täällä nimittäin riittää. Kun on buddhalaisia, hinduja ja muslimeita sekaisin niin jatkuvasti on joku vapaapäivä jollakin. Kristittyjäkin on jonkin verran mutta vähemmistönä. Sitten selvisi että kysessä olikin hautajaiset. Vainaja oli 28-vuotias mies. Sain selville että hänellä oli "stomac damage" eli joku maha-ongelma mutta ei sen kummemmin tietoa mikä, kukaan ei osannut selittää. Miehen kuvia oli tien varressa ja portissa ja hautausmaalla. Hautausmaa oli päässyt aikalailla rehottamaan, kiviä näkyi aina siellä täällä heinän seassa, Oli vähän koominen tunne juoda yhtäkkiä fantaa pullosta jonku hautajaisissa. Ihmisillä oli normaalit vaatteet päällä ja tunnelma oli enemmänkin riehakkaan iloinen. Kaikki olivat miehiä, liekkö naiset jo lähteneet vai eivätkö he osallistuneet hautajaisiin? Yksi sanoi että vainaja oli hänen veli. Kun otettiin osaa, olivat kyllä ihan vakavia. Oli buddhalaisten hautausmaa temppelistä päätellen. Niin sitä eri kulttureissa hoidetaan asiat erilailla.

Perjantai-iltana hotellipoika houkutteli meidät messuun läheiseen kristittyjen kirkkoon. Menimme sinne viideksi mutta tilaisuus alkoikin vasta puoli kuusi. Porukkaa tuli pikku hiljaa sisälle, suurin osa istui lattialla. Kirkko oli katollinen. Odotellessa kaksi naista lauloi jotain hymniä. Sitten tuli pappi, pitkätukkainen mies. Musiikki alkoi soimaan kovemmalla, ihmiset nousivat seisomaan ja kohottivat käsiä. Oli niin hurmoksellista ja äänekästä että häivyttiin aika pian. Kuviteltiin hieman erilaiseksi. 

Kirkosta oli hyvä jatkaa ostoksille ja yhteen ravintolaan missä saa hyvät hedelmäsalaatit jäätelön kera.

On täällä kaipungissa kauppojakin aika paljon. Seuraavana iltana mukaan tarttui yhteensä neljä paitaa, kaksi hametta ja kahdet kengät. Ensin vähän kartettiin kauppoja kun esillä on vain muutama vaatekappale ja loput tiukasti viikattuna hyllyihin. Mutta kyllä pinot alkoivat avautunaan kun huomasivat että jotain voidaan ostaakin.

Kävellä täällä ei saisi, kokoajan on tuktuk jono vieressä houkuttemassa kyytiin ja ainakin pysähtyvät kysymään tietyt kysymuykset. Ystävällisiä ja mukavia ihmisiä nämä kyllä ovat, lähes kaikki haluavat tervehtiä ja vaihtaa muutaman sanan.  

Seuraava keskustelu on käyty ehkä 550 kertaa:

Hello

Hello

Where are you going? 

Just walking.

What is your country?

Finland

How long in Sri Lanka?

One month

Are you married?

No

Why?

Not found suitable man

Only you two?

Yes

Are you sisterrs?

No

Friends?

Yes

Viikko tuli vietettyä täällä itärannikolla. Mukavaa maalaisseutua mutta sadekausi ja niinpä ilmat muuttuivat nopeasti. Turisteja oli vain kourallinen. Aika hyvin kuitenkin kun kuudesta päivästä neljänä paistoi aurinko. Ilma oli kuitenkin niin kosteaa että kaikki kuivatkin vaatteet kastuivat huoneessa. Rinkassa alkaa jo olla kivan ummehtunut haju kun vaatteiden pesu on ollut sitä ja tätä :)

Junaan taas ja Colomboon viemään passi Intian viisumitoimistoon että saadaan siihen se ihana Intian viisumi. Junamatka kestää kahdeksan tuntia, maksaa 2.4€ ja matkaa on 254km tai enemmänkin kun taitaa mutkitella. Ensin oli tarkoitus mennä luxury yöbussilla mutta se on klo 4 aamulla Colombossa niin vähän hankala kun ei pääse hotelliin siihen aikaan.

Kalastajat kalasti, satoi tai paistoi. Verkko oli suuri mutta yhteistyöllä homma sujui ja kalaa tuli paljon. Maistuikin ihan hyvältä, pari kertaa tuli kokeiltua.

Junamatka kestikin 9.5 tuntia ja tuntui myös siltä. Kun päästiin Colomboon ei tarvinnut empiä mihin suunnataan. Mc'Donals!!! Sinne tuktukilla niin nopeasti kuin renkaista lähti. Rinkatkaan ei painaneet selässä.

Mutta ihan helposti loppumatkakaan ei sujunut. Ensin rautatieaseman sata tuktuk kuskia yritti sanoa tahtitieteellisiä hintoja ja yhtäkkiä kellään ei ollut mittaria tai se ei toiminut. Mittareita on vain täällä Colombossa. Yksi sanoi sitten mukiinmenevän hinnan. Mäkistä lähteissä toistui taas se sama tarina että hyvin on tiedossa päämäärä mutta kun päästään kyytiin ei hajuakaan. Kuski ei ymmärtänyt ei sitten mitään vaikka yritettiin selittää ja rautalangasta vääntää koska itse tiesimme tien. Lopulta se ajoi vaan ihan väärään suuntaan mutta onnistuttiin jäämään yhdessä mutkassa pois eikä maksettu lanttiakaan. Sinne se jäi ihmettelemään. Onneksi opittu jo maan tavoille eikä huijaaminen onnistu. Kolmas tuktuk sitten toi perille.

Mäkkiin teki mieli siksi että nämä riisipöperöt alkaa jo kyllästyttämään. Aika paljon on syöty kottua. Se on vähän kuin pyttipannu, leipää, kasviksia, juustoa tai mitä milloinkin ja sitten voi valita kanaa, lihaa tai kalaa. Pöperö hakataan kahdella suurella veitsellä ja suurella metelillä pieniksi palasiksi ja annos kumotaan muovilla päällystetylle lautaselle. Ihan hyvää on, jotku tekee parempaa, jotku huonompaa mutta etupäässä ok. 

Colombostakin löytyi ranta aika läheltä hotellia ja ilmat hellivät taas vaihteeksi.

Rannalle

Adam's peakilta matkustettiin junalla Kandyyn, mikä on mukava kaupunki Sri Lankan keskiosassa.  Kandy (k:lla)  on nimensä mukaisesti makea paikka, todella paljon hyviä leipomoita ja ihania hedelmäkojuja mistä saa erilaisia tuoreita hedelmämehuja ja hedelmäsälaattia jäätelön kera. Kyllä oli hyvää. 

Hoteli siellä oli uusi ja hieno. Pomona oli mies joka oli asunut kymmenen vuotta Oslossa. 

Yksi yö klo neljä unen läpi alkoi kuulua rumpujen pauketta mikä läheni kokoajan. Hotellin ikkunan alta meni muutaman kymmenen ihmisen kulkue vitivalkoisissa kaavuissa, osalla huppu päässä ja isot tulisoihdut kädessä. Rummut paukkui ja säkkipilli soi. Jonkinlaista ääntelyä oli myös, kait se oli laulua. Kulkivat koko kaupungin läpi ja herättivät varmasti kaikki. Päivällä kuultiin että se oli kasteseremonia. Keskellä yötä??!!

Kandyssä on hieno botanic garden, sitä tuli kierreltyä muutama tunti. Sitten on myös hammastemppeli. Käytiin oikein vaihtamassa asialliset vaatteet mutta pääsymaksu olikin 1000 rupiaa (6€) niin ei menty sisälle. Onhan nuita temppeleitä jo nähty. Päätettiin ostaa sillä rahalla jäätelöä. Aika monta annosta sillä rahalla saa. 

Työajat täällä on vähön erilaiset kuin koto Suomessa. Juttelin tarjoilijapojan kanssa ja hän työskentelee aamu seitsämästä ilta yhdeksään tai kymmeneen. Kuukaudessa on neljä vapaapäivää, mistä hän oli niin iloinen. Kaupanmyyjät, hotellin henkilökunta ym monet samoin. Ei täällä varmasti ymmärrettäisi että Suomessaa tapellaan muutaman minuutin työajanpidennyksestä.

Kandysta matka jatkui Trincomaleen ja Nilavelin rannalle. Bussimatka kesti vajaa viisi tuntia, matkaa 156km. Bussi oli täynnä kuten tavallisestikin. Kuski oli melkoinen reikäpää ja ajoi täysiä ja jarrutti täysiä. Paha olo meinasi tulla. Aika alkumatkasta törmättiin johonkin, kuulemma eläimeen. Sitten matka jatkui muutaman minuutin ja taas pysähdyttiin ja kuski häipyi johonkin. Siinä ooteltiin tovi ennenkuiin matka taas jatkui. Vieruskaveri sitten selitti että oli ajettu kissan päälle. Se on huono homma koska kissa on sielunvaelluksessa korkealla tasolla ja senpä tähden renkaisiin piti laittaa sitruunaa!!!????!!!!! Siksi pysähdyttiin hedelmäkaupan kohdalla. Se kuulema jotenkin hyvittää tapahtuneen. Uskoisko vai ei mutta näin kerrottiin.

Täällä Nilavelissä on paistanut aurinko ja lämmintä on ollut. Iltaisin aina ukkos/sadekuro. Ja sääskiä! Todella hiljaista turistien suhteen, ollaan ainuita koko rannalla. Sitten joitain paikallisia on. Täällä ei ole nyt sesonki, itseasiassa pitäisi olla sadekausi mutta on aurinkoisin paikka tähän mennessä missä käyty. Hotellissa ei ollu ketään muita kun me viimeisenä yönä. Kaksi pappaa vahti meitä. Lähinnä nähdään lehmiä, koiria ja vuohia sekä harakoita. 

Kolmen yön jälkeen siirryttiin vähän lähemmäs kaupunkia. 

Botanic gardenin orkidealoistoa.

Kandyn kadulta

Puolessa välissä bussimatkaa oli pieni lounastauko

Rannalla vain lehmät ja aallot meidän lisäksi.

Vuokrattiin pyörät. Hotellia pyörittää kaksi pappaa jotka puhuvat englantia 0 sanaa. Asioiden hoitaminen oli aika työlästä välillä.  Puhelimen välityksellä joskus saivat kiinni englantia osaavan. 

Lehmälaumoja riitti tiellekkin. 

Vaihdettiin pappojen paikasta hieman parempaan. Tämä on ihan meren rannassa, 5 metriä beachille. Oma mökki, iso huone. Hinta kuitenkin täsmälleen sama!

Adam's peak

Adam's peak eli Aatamin huippu on 2243m korkea kukkula Sri Lankan etelä/keskivaiheilla. Se on buddhien pyhä paikka. Vuoren päällä on temppeli missä on Aatamin jalanjälki, näin buddhalaiset uskovat.  Sesonkiaikana ja etenkin täyden kuun aikana joulu-toukokuussa vuorelle on tuhansia menijöitä ja ruuhka on suunnaton. Nyt oli vain muutama turisti.

Heräsimme klo 1.50 katsomaan josko sade olisi lakannut. Vähän vielä tihkutti mutta päätimme lähteä juotuamme kupillisen kahvia. Taskulamppujen valossa kohti huippua. Kohta tuli koju missä istui joku ystävällinen munkki ja luki jonkun loitsun ja sitoi nauhan ranteeseen. Sitten oli kirja mihin piti panna nimi ja lahjoitus. Ihmiset olivat laittaneet suuria summia, 1000-2000 rupiaa. Harmittaa kun häkellyksissäni edes kirjoitin nimen mutta rahaa ei tihkunut, häivyin vähin äänin ja Finlandin kohdalle tuli lahjoituskohtaan tyhjä ruutu. Marja oli jo liuennut takavasemmalle aikaisemmin. Mehän tietty kiivettiin vuorelle ihan urheilun ja hienojen maisemien vuoksi.

Sade vähän yltyi ja sadeviitta piti laittaa päälle. Lähdettiin kipuamaan 5831 porrasta ylöspäin. Osa oli aika korkeita askelmia. Sitten tuntui joku outo nirhaisu, Marjalla kaulassa, minulla nilkassa. Iilimatojan se siellä imi meidän maukasta verta. Meinas ällöttää. Niitä kuulemma on sateella, ovat vaarattomia mutta inhotti silti. Muutama purema tuli vielä sen jälkeenkin. 

Sade taukosi ja kohta näkyi jo tähtiä ja kuun sirppi. Hiki tuli ja aika puskemista oli ylösnousu mutta niin näytti olevan muillakin. Sitten huippu tulikin yhtäkkiä ja aikaa oli mennyt 2.5h. Meille sanottiin että 2-4h menee. Ylhäällä piti odotella jonkin aikaa että päivä valkenee. Siellä meinasi tulla vähän kylmä kun oli hikiset kamppeet. Vihdoinkin päivä alkoi valkenemaan mutta pilviä oli taas kertynyt joten ihan selkeää auringonnousun ei nähty. Itse temppelissä ei jaksettu käydä vaan lähdettiin alaspäin. Portaita oli saman verran ja alastulokin oli omalla lailla rankkaa, etenkin polville. 

Sitten aamupala hotellissa ja vähän auringonottoa pihalla ja suihkuun. 

Munkkikin oli herännyt. 

Joku buddhatemppeli tämäkin vissiin. 

Koskapa aurinko paistoi ei maltettu ottaa päiväunia vaan lähdettiin katsomaan muutaman kilometrin päässä olevaa vesiputousta. Tuktuk sinne ja kuski oppaaksi. Tie oli kaamea mutta niin vaan pompittiin eteenpäin. Kävelyä oli vielä pari kilometriä pitkin teeplantaaseja ja sitten vielä polkua. Ei oltu oikein varustauduttu muuten kuin varvassandaaleilla, ei arvannut että polku olikin aika vaativa. Teeplantaaseilla edessämme luikerteli parimetrinen musta paksu käärme!!! Onneksi meni aika nopeasti pensaiden sekaan. Mutta tuli katseltua aika tiukasti jalkoihin sen jälkeen :)

Putous oli hieno ja maisemat muutenkin. Kuvia vaan ei tällä tullut otettua kuin pari. 

Lounas ja laiskottelua loppu päivä. Iltapäivän sade alkoi klo 16. 

Jälleen vuorilla

Tai oikeammin kukkuloilla. Nepalissa ylhäällä lupasin että en ikinä valita jos on kuuma mutta kyllä on taas mukava kun on viileämpää välillä. Tämä Ella on reilun kilometrin korkuisella ja lämpötilat reilun kymmenen astetta vähemmän kuin meren tasolla eli päivällä noin 25 ja yöllä 15.

Ollaan taas yksityismajoituksessa, kuva on otettu meidän terassilta eli ihan kivat maisemat on. 

Käytiin huiputtamassa pari pikku nyppylää. Kyllä niihinkin silti aika kipuaminen oli. Siinäpä se yksi päivä vierähti.

Ella on pieni maalaiskylä Sri Lankan keskiosassa ja täällä on turisteille muutamia nähtävyyksiä, temppeleitä, kukkuloita, vesiputouksia, teeviljelmiä. Niinpä täällä pörrää turisteja. Ensimmäisen kerran kuultiin suomen kieltä täällä Sri Lankassa. Kiva pikku kylä mutta ei hurjasti tekemistä, etenkään illalla. 

Mukavat näkymät aamupalapöydässä

Pitihän se yksi buddhalkin käydä katsomassa. Temppeli oli kaksi tuhatta vuotta vanha, kallioon louhittu. Siitä lähti 300km tunneli mutta se oli suljettu sillä kukaan kuka oli lähtenyt sitä menemään ei ollut tullut toisesta päästä ulos!

Silloin kun junia ei kulje, junarata toimii kävelytienä.

Teeviljelmiä

Lähdettiin junalla kohti Hattonia ja sieltä sitten bussilla Adam's peakille. Junamatka olikin tällä kertaa luksusta. Oli ostettu 3. luokan liput, hinta 0.58€. Mut mentiinkin vahingossa toiseen luokkaan. Konnari vain virnuili. Tilaa oli ja siisti juna joskin kolisi ja heilui puolelta toiselle mutta sitä tapahtuu joka luokassa. Junan desibelit on toista luokkaa kuin kotimaan junissa. Muutenkin täällä on kaikki äänet asennettu kaakkoon, ihmeelliset korvat näillä kun kestää. Itsellä välillä korvat soi kauheasta metelistä.

Reitti kulki läpi kukkuloiden, teeviljelmien, kylien ja vesiputousten. Välillä reilussa kahdessa kilometrissä merenpinnasta. Aivan huikeat maisemat!! Matkaa oli 98 km ja aikaa meni 4h joten vauhti ei päätä hurmannut :) 

Junamatkan jälkeen vielä kahdella bussilla määränpäähän eli Dalhousien pikku kylään mikä on muodostunut Adam's peakin lähtöpaikaksi ja hostelleja on useita. Bussin vaihdon välissä käytiin syömässä paikallisessa ravintolassa tosi tulinen curry riisi annos + pahat kahvit. Maksoi 1.70€ per nenä. Toinen bussimatka oli taas yhdenlainen kokemus. Täpötäysi bussi, vettä tuli taivaan täydeltä ja kuski ajoi kuin reikäpää. Poppi soi täysillä. Oli kyllä vauhdikasta menoa kaikin puolin. Sitten satoikin koko illan ja lujaa. Alkaa jo ottaan päähän nämä pitkät ja rankat sadekuurot. Aamu kahdelta pitäisi lähteä kipuamaan vuorelle jotta näkisi auringonnousun mutta saa nähdä miten käy jos sade jatkuu. Yritetty kysellä ihmisiltä että missä osassa maata ei sataisi niin paljon. Kukaan ei tiedä kun sää ei enää ole kuin ennen jolloin oli selkeät sade- ja kuivakaudet. 

Galle

.ÍSaavuimme heiluvalla junalla Galleen. Junamatka kesti 2.5h, matkaa oli 120km. Hintaa matkalle tuli 1.15€. 

Gallesta oli varattu valmiiksi yksityismajoitus, White house apartment. Tuktuk kuskien armeija hyökkäsi kimppuumme kun astuimme junasta ja yksi pörröpää otettiin sitten. Meillä oli lapulla tarkka osoite ja ohjeet. Jälleen kerran kuski tiesi varmasti mihin ollaan menossa mutta sanoi puolta kalliimman hinnan kuin majapaikan pitäjä oli kirjoittanut maksamaa. Ei jaksettu tapella vaan hypättiin kyytiin. Muutaman kadunkulman jälkeen alkoi taas sama juttu. Paperia piti lukea uudelleen ja kysellä muilta missä kyseinen paikka voisi olla. Soittikin pari puhelua, luultiin että omistajalle jonka numero lapussa oli. Ja sitten kas kummaa, saavuimme White housin eteen. Siellä oli nuori poika ja soitti johonkin. Luuri työnnettiin minulle mutta en ymmärtänyt kuin että isäntä tulee 30 min kuluttua. Paikka ei näyttänyt oikein samalta kuin netissä ja lievää äimistyneisyyttä oli molemmin puolin mutta poika vakuutti että on sama paikka. 

Isäntä saapui sitten mopedilla ja esitteli taloa. Lopuksi näytettiin vielä varausta niin paikkahan olikin eri mihin oli varattu :) Toinen isäntä tuli sitten autolla meidät hakemaan ja päästin oikeaan osoitteeseen. 

Tämä isäntä olikin oikea puhekone ja niin educated että!!! Tärkeintä oli luetella kaikki sukulaisten tittelit. Ystävällinen kyllä oli ja kuskasi meitä bussille ym ja kirjoitti meille lappuja mitä minäkin päivänä pitää tehdä. Kyllä meinas naurattaakin mutta paljon hyviä vinkkejä häneltä saatiin.

Päätettiin jäädä vielä kolmanneksi yöksi Galleen ja mentiin veljen apartmentiin koska ensimmäinen oli jo varattu heti meidän jälkeen. Itseasiassa se oli parempi ja edullisempi, omat huoneet. Toisessa vaan ei ollut ilmastointia :(

Täällä on ihana linnoitusalue missä tosi kivoja hollantilaisperäisiä rakennuksia. Idyllinen ja rauhallinen alue. Syötiin siellä ja muurilla pystyi kävelemään ja ihastelemaan merta. Auringonlaskun kuulemma upeita mutta sen verran pilvistä oli illalla että ei oikein nähty. 

Tänne iski tsunami pahasti mutta siinä missä on muurit, kaupunki säästyi. Muulla tuho on ollut melkoista ja tuhansia kuolonuhreja. Joitain merkkejä vieläkin vaikka 11v jo tapauksesta. Merkkejä näkyi junamatkan aikanakin kun rata meni ihan meren rannassa. 

Parina päivänä oltiin rannalla. Eka kertaa tällä reissulla.

Matka jatkui sitten paikallisbussilla Tissaan, lähelle Yalen kansallispuistoa. Bussi on täynnä täälläkin, mukaan otetaan kaikki pyrkijät. Meillä oli etupenkin paikat niin näkyi hyvin sikäli kun seisojia ei edessä ollut. Tiet täällä on päällystettyjä mutta kapeita ja  monenlaisia kulkijoita on paljon. Täällä kyllä ihmisiä riittää , yksin ei tarvi olla vaikka haluaisi joskus. Sri Lanka on kolmasosa Suomen pinta-alasta mutta ihmisiä neljä kertaa enemmän. Ja suurin osa pakkautunut tänne länsi- ja etelärannikolle. 

Sää on ollut täällä vähän epävakaista ja parina viime päivänä satanut aika paljon iltapäivällä ja illalla, lisäksi kovia ukkosia. Vielä on kestetty mutta pian voi masennus iskeä jos näin jatkuu. Sade rajoittaa niin paljon tekemisiä. Oikeastaan ei ole mitään tekemistä sateella. 

    Gallen muurin päällä

   .... Ja sisällä.

   Vihdoinkin päästiin rannalle. 

   Gallen majapaikka

   Kiva hotelli Yalen kansallispuiston vieressä. Ikkunan takana vaan sataa :( 

Safari taitaa nyt jäädä väliin kun Nepalissa oltiin vasta. Täällä tosin näkisi ehkä varmemmin eläimiä mutta samoja kuin siellä eli norsuja, krokotiilejä, apinoita, villisikoja, lintuja. Leopardin jos on onnekas. Hinta kuitenkin suht korkea nii taidamme jatkaa matkaa Ellaan bussilla.