Adam's peak

Adam's peak eli Aatamin huippu on 2243m korkea kukkula Sri Lankan etelä/keskivaiheilla. Se on buddhien pyhä paikka. Vuoren päällä on temppeli missä on Aatamin jalanjälki, näin buddhalaiset uskovat.  Sesonkiaikana ja etenkin täyden kuun aikana joulu-toukokuussa vuorelle on tuhansia menijöitä ja ruuhka on suunnaton. Nyt oli vain muutama turisti.

Heräsimme klo 1.50 katsomaan josko sade olisi lakannut. Vähän vielä tihkutti mutta päätimme lähteä juotuamme kupillisen kahvia. Taskulamppujen valossa kohti huippua. Kohta tuli koju missä istui joku ystävällinen munkki ja luki jonkun loitsun ja sitoi nauhan ranteeseen. Sitten oli kirja mihin piti panna nimi ja lahjoitus. Ihmiset olivat laittaneet suuria summia, 1000-2000 rupiaa. Harmittaa kun häkellyksissäni edes kirjoitin nimen mutta rahaa ei tihkunut, häivyin vähin äänin ja Finlandin kohdalle tuli lahjoituskohtaan tyhjä ruutu. Marja oli jo liuennut takavasemmalle aikaisemmin. Mehän tietty kiivettiin vuorelle ihan urheilun ja hienojen maisemien vuoksi.

Sade vähän yltyi ja sadeviitta piti laittaa päälle. Lähdettiin kipuamaan 5831 porrasta ylöspäin. Osa oli aika korkeita askelmia. Sitten tuntui joku outo nirhaisu, Marjalla kaulassa, minulla nilkassa. Iilimatojan se siellä imi meidän maukasta verta. Meinas ällöttää. Niitä kuulemma on sateella, ovat vaarattomia mutta inhotti silti. Muutama purema tuli vielä sen jälkeenkin. 

Sade taukosi ja kohta näkyi jo tähtiä ja kuun sirppi. Hiki tuli ja aika puskemista oli ylösnousu mutta niin näytti olevan muillakin. Sitten huippu tulikin yhtäkkiä ja aikaa oli mennyt 2.5h. Meille sanottiin että 2-4h menee. Ylhäällä piti odotella jonkin aikaa että päivä valkenee. Siellä meinasi tulla vähän kylmä kun oli hikiset kamppeet. Vihdoinkin päivä alkoi valkenemaan mutta pilviä oli taas kertynyt joten ihan selkeää auringonnousun ei nähty. Itse temppelissä ei jaksettu käydä vaan lähdettiin alaspäin. Portaita oli saman verran ja alastulokin oli omalla lailla rankkaa, etenkin polville. 

Sitten aamupala hotellissa ja vähän auringonottoa pihalla ja suihkuun. 

Munkkikin oli herännyt. 

Joku buddhatemppeli tämäkin vissiin. 

Koskapa aurinko paistoi ei maltettu ottaa päiväunia vaan lähdettiin katsomaan muutaman kilometrin päässä olevaa vesiputousta. Tuktuk sinne ja kuski oppaaksi. Tie oli kaamea mutta niin vaan pompittiin eteenpäin. Kävelyä oli vielä pari kilometriä pitkin teeplantaaseja ja sitten vielä polkua. Ei oltu oikein varustauduttu muuten kuin varvassandaaleilla, ei arvannut että polku olikin aika vaativa. Teeplantaaseilla edessämme luikerteli parimetrinen musta paksu käärme!!! Onneksi meni aika nopeasti pensaiden sekaan. Mutta tuli katseltua aika tiukasti jalkoihin sen jälkeen :)

Putous oli hieno ja maisemat muutenkin. Kuvia vaan ei tällä tullut otettua kuin pari. 

Lounas ja laiskottelua loppu päivä. Iltapäivän sade alkoi klo 16.