Illalla kuitenkn poutaantui sen verran etta lähdettiin kävelemään läheiseen kaupunkiin 6km. Jonkin matkan kuluttua ilonen miesjoukko huusi helouta ja esitti normaalit kysymykset ja yksi kiikutti juoksujalkaa Fantapulloja. He purkivat koristeita pois. Ajateltiin että jotku festivaalit ollut, niitä täällä nimittäin riittää. Kun on buddhalaisia, hinduja ja muslimeita sekaisin niin jatkuvasti on joku vapaapäivä jollakin. Kristittyjäkin on jonkin verran mutta vähemmistönä. Sitten selvisi että kysessä olikin hautajaiset. Vainaja oli 28-vuotias mies. Sain selville että hänellä oli "stomac damage" eli joku maha-ongelma mutta ei sen kummemmin tietoa mikä, kukaan ei osannut selittää. Miehen kuvia oli tien varressa ja portissa ja hautausmaalla. Hautausmaa oli päässyt aikalailla rehottamaan, kiviä näkyi aina siellä täällä heinän seassa, Oli vähän koominen tunne juoda yhtäkkiä fantaa pullosta jonku hautajaisissa. Ihmisillä oli normaalit vaatteet päällä ja tunnelma oli enemmänkin riehakkaan iloinen. Kaikki olivat miehiä, liekkö naiset jo lähteneet vai eivätkö he osallistuneet hautajaisiin? Yksi sanoi että vainaja oli hänen veli. Kun otettiin osaa, olivat kyllä ihan vakavia. Oli buddhalaisten hautausmaa temppelistä päätellen. Niin sitä eri kulttureissa hoidetaan asiat erilailla.
Perjantai-iltana hotellipoika houkutteli meidät messuun läheiseen kristittyjen kirkkoon. Menimme sinne viideksi mutta tilaisuus alkoikin vasta puoli kuusi. Porukkaa tuli pikku hiljaa sisälle, suurin osa istui lattialla. Kirkko oli katollinen. Odotellessa kaksi naista lauloi jotain hymniä. Sitten tuli pappi, pitkätukkainen mies. Musiikki alkoi soimaan kovemmalla, ihmiset nousivat seisomaan ja kohottivat käsiä. Oli niin hurmoksellista ja äänekästä että häivyttiin aika pian. Kuviteltiin hieman erilaiseksi.
Kirkosta oli hyvä jatkaa ostoksille ja yhteen ravintolaan missä saa hyvät hedelmäsalaatit jäätelön kera.
On täällä kaipungissa kauppojakin aika paljon. Seuraavana iltana mukaan tarttui yhteensä neljä paitaa, kaksi hametta ja kahdet kengät. Ensin vähän kartettiin kauppoja kun esillä on vain muutama vaatekappale ja loput tiukasti viikattuna hyllyihin. Mutta kyllä pinot alkoivat avautunaan kun huomasivat että jotain voidaan ostaakin.
Kävellä täällä ei saisi, kokoajan on tuktuk jono vieressä houkuttemassa kyytiin ja ainakin pysähtyvät kysymään tietyt kysymuykset. Ystävällisiä ja mukavia ihmisiä nämä kyllä ovat, lähes kaikki haluavat tervehtiä ja vaihtaa muutaman sanan.
Seuraava keskustelu on käyty ehkä 550 kertaa:
Hello
Hello
Where are you going?
Just walking.
What is your country?
Finland
How long in Sri Lanka?
One month
Are you married?
No
Why?
Not found suitable man
Only you two?
Yes
Are you sisterrs?
No
Friends?
Yes
Viikko tuli vietettyä täällä itärannikolla. Mukavaa maalaisseutua mutta sadekausi ja niinpä ilmat muuttuivat nopeasti. Turisteja oli vain kourallinen. Aika hyvin kuitenkin kun kuudesta päivästä neljänä paistoi aurinko. Ilma oli kuitenkin niin kosteaa että kaikki kuivatkin vaatteet kastuivat huoneessa. Rinkassa alkaa jo olla kivan ummehtunut haju kun vaatteiden pesu on ollut sitä ja tätä :)
Junaan taas ja Colomboon viemään passi Intian viisumitoimistoon että saadaan siihen se ihana Intian viisumi. Junamatka kestää kahdeksan tuntia, maksaa 2.4€ ja matkaa on 254km tai enemmänkin kun taitaa mutkitella. Ensin oli tarkoitus mennä luxury yöbussilla mutta se on klo 4 aamulla Colombossa niin vähän hankala kun ei pääse hotelliin siihen aikaan.
Kalastajat kalasti, satoi tai paistoi. Verkko oli suuri mutta yhteistyöllä homma sujui ja kalaa tuli paljon. Maistuikin ihan hyvältä, pari kertaa tuli kokeiltua.
Junamatka kestikin 9.5 tuntia ja tuntui myös siltä. Kun päästiin Colomboon ei tarvinnut empiä mihin suunnataan. Mc'Donals!!! Sinne tuktukilla niin nopeasti kuin renkaista lähti. Rinkatkaan ei painaneet selässä.
Mutta ihan helposti loppumatkakaan ei sujunut. Ensin rautatieaseman sata tuktuk kuskia yritti sanoa tahtitieteellisiä hintoja ja yhtäkkiä kellään ei ollut mittaria tai se ei toiminut. Mittareita on vain täällä Colombossa. Yksi sanoi sitten mukiinmenevän hinnan. Mäkistä lähteissä toistui taas se sama tarina että hyvin on tiedossa päämäärä mutta kun päästään kyytiin ei hajuakaan. Kuski ei ymmärtänyt ei sitten mitään vaikka yritettiin selittää ja rautalangasta vääntää koska itse tiesimme tien. Lopulta se ajoi vaan ihan väärään suuntaan mutta onnistuttiin jäämään yhdessä mutkassa pois eikä maksettu lanttiakaan. Sinne se jäi ihmettelemään. Onneksi opittu jo maan tavoille eikä huijaaminen onnistu. Kolmas tuktuk sitten toi perille.
Mäkkiin teki mieli siksi että nämä riisipöperöt alkaa jo kyllästyttämään. Aika paljon on syöty kottua. Se on vähän kuin pyttipannu, leipää, kasviksia, juustoa tai mitä milloinkin ja sitten voi valita kanaa, lihaa tai kalaa. Pöperö hakataan kahdella suurella veitsellä ja suurella metelillä pieniksi palasiksi ja annos kumotaan muovilla päällystetylle lautaselle. Ihan hyvää on, jotku tekee parempaa, jotku huonompaa mutta etupäässä ok.
Colombostakin löytyi ranta aika läheltä hotellia ja ilmat hellivät taas vaihteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti