Retkellä

Päätettiin loppuloman kunniaksi ottaa auto ja kuljettaja neljäksi päiväksi. Sannakin ehtii siten nähdä vähän enemmän paikkoja kun yleisillä matkustaminen on niin hidasta. Kierrettiin Hikkaduwassa matkatoimistoja kun siellä niitä riitti. Yksi tuntui olevan ylitse muiden ja myyjäkin oli aika söpö. Hinta oli myös edullisin ja tuntui että suunnitelma oli hyvä ja selkeä.

Niinpä seisoimme tienposkessa rinkat selässä aamulla kello viisi. Pieni huoli ehti jo käväistä mutta tulihan se auto sitten viisitoista minuuttia myöhässä. Kuski hyppäsi autosta ja leväytti komean hymyn ja pakkasi rinkat autoon. Oltiin vähän ihmeissään kun etupenkillä istui toinenkin mies. Puhetta oli nimittäin ollut vain englantia puhuvasta kuskista. Ei auttanut kun hypätä kyytiin. Mies selitti että on firman johtaja mutta ei selittänyt sen kummemmin mukanaoloaan. Puhui kuin puuropata klo 5.30 aamulla. 

Ajettiin reilu tunti Mirissaan mistä oli lähtö valaita bongaamaan merelle. Merimatka sujui pienehköllä veneellä. Nähtiin delfiiniparvia ja myöhemmin valaiden selkiä ja suihkuja. Yksikään valas ei esittäytynyt meille hyppäämällä veden pinnalle niinkuin kaikissa kuvissa mainostettin. Reissussa meni muutama tunti ja oli ihan kiva olla merellä kun aurinkokin paistoi komesti. Pahoinvointia ei tullut.

Sitten lähdetiin ajamaan kohti Nuwera Eliyaan mikä on noin parin kilometrin korkuisella vuoristossa. Maisemat olivat osittain tuttuja ja ajetiinpa Ellankin läpi, oli oltu siellä aikaisemin pari yötä. 

Matka kesti ja kesti, ei se autollakaan niin rivakkaa ole ajaminen täällä. Teillä on niin paljon hidasteita, tuktukkeja, mopoja, koiria ja yleensäkin liikennettä. Niinpä matkaan meni koko päivä vaikka kilometrejä oli noin 300. Pimellä saavuttiin Nuwera Eliyaan ja alettiin etsimään majapaikkaa. Sepä ei helppo homma ollutkaan. Opas sähelsi ja ohjeita kysyttiin joka toiselta ohikulkijalta. Yksi neuvoi sinne, toinen tänne. Hotelli on kuulema niin uusi että kukaan ei oikein tiedä vielä sitä. Oli jo vähän pinna kireällä kun hommasta ei meinannut tulla mitään ja päivä oli autossa istuttu. Pakettiin kuului illallinen ja kaupungissa oli enää yksi ravintola joten illallinen oli siellä. Mentiin sitten toiseen hotelliin kun ensimmäistä ei löytynyt.

Ihmeteltiin päivällä kun opas ei ollut noussut autosta koko päivänä. Sitten selvisi että hän oli ollut joku aika sitten moottoripyöräonnettomuudessa eikä voinut kävellä. Toisessa jalassa oli paksu epämääräinen valkoinen suttura. Kahden viikon päästä hän kuulema taas kävelee mitä kyllä epäilen suuresti. Jalat olivat aivan surkastuneet. Ravintolan tarjoilija kantoi hänet autosta sisälle ja takaisin kuin lapsen. Kuljettaja hoiti myöhemmät kantamiset. Olihan se aika koomista. Kuljettaja oli iloinen ja ystävällinen kaveri mutta ei puhunut sanaakaan englantia. Hymyili ja nyökkäili vain sama mitä hänelle sanoi. Tässä seurassa neljä päivää vietettiin.

Yksikään paikka ei löytynyt ilman u-käännöksiä ja kyselyjä ohikulkijoilta vaikka opas oli työskennellyt turistioppaana 25 vuotta ja kiertänyt Sri Lankaa ristiin rastiin. Aika paljon aikaa kului tähän ja välillä otti kyllä päästä :) Sähellystä riitti eikä hän kuunnellut muita. Komensi kuskia ja kysyi meiltä varttitunnin välein että "how are you madams?" Jos vastasi muuta kuin "fine" hän ei ollut kuulevinaan.

Nuwara Eliyassa käytiin teetehtaalla ja käveltiin teeplantaaseilla. Oli ihan mielenkiitntoista kuulla ja nähdä teenvalmistuksesta ja mistä johtuu teen laatuerot. Sitten saatiin kannullinen teetä juotavaksi. Käytiin myös yhdessä puistossa mikä oli aika vaatimaton, 2€ pääsymaksu meni hukkaan. Illallinen oli jälleen yhdessä kaupungin halvimmista ravintoloista. Intialaista mikä sisälsi pari lättyä ja jotain ihme tahnoja. Opas kannettiin taas sisään. Meidän mielipidettä ei paljon kyselty tai ainakaan kuunneltu. Pyysin hilloa kun tahnat ei oikein maistuneet. Opas sanoi että ei voi ostaa kun pitäisi ostaa koko purkki ja se tulee liian kalliiksi (0.8€). Se siitä sitten!

Mirissan satama. Lähinnä kalastaja-aluksia. Seassa muutama hieno vene ja valaiden bongausveneet. 

Villinorsu oli tullut ihmettelemään maantiellä kulkijoita. Kuvassa ei näytä kovin isolta mutta oli se iso!!!

Illallisella paikallisessa ravintolassa kirjavan joukkomme kanssa. Vasemmalla opas ja hänestä oikealla kuljettaja. Retkeen kuului dinner ja opas raski ostaa meille yhden kottuannoksen mikä jaettiin kolmeen osaan.

Teetehtaalla.

Nuwera Eliyasta matka jatkui seuraavana aamuna klo 7 tai siis olisi pitänyt jatkua mutta ootettiin opasta ja päästiin matkaan puoli tuntia myöhemmin. Määränpäänä oli Anuradhapura mikä on pari sataa kilometria pohjoisempana ja siellä on paljon historallisia paikkoja 700-800 luvulta eli kultaiselta ajalta jolloin kuninkaat rakennuttivat sinne palatseja ja temppeleitä. Koska matka oli pitkä ja venyi oppaan vuoksi, oltiin sen verrran myöhään perillä että tyydyttiin katsomaan pääpaikasta pienoismalli ja kurkittiin vain aidan raosta. Ois saatu halvemmat liputkin tiskin alta mutta ei viitsitty mennä kun pienoismallin mukaan jäljellä oli vain kivikasoja ja yksi hieno temppeli. 

Mentiin kylläkin sitten toiseen temppeliin, mikä myös on kyseiseltä ajalta ja parhaiten säilynyt. Siellä sanottiin olevan 2000 vuotta vanhoja puitakin. Ehkä ne pihapuut olivat niin vanhoja? Porukkaa oli paljon koska oli täysi kuu ja se on buddhille tärkeä päivä. Oli ihan yleinen vapaapäivä. Ihmiset olivat tulleet viettämään aikaa ja rukoilemaan valkoisissa asuissa, nurmikolla oli leirejä ym. Apinat, koirat ja lehmät olivat myös mukana koska jäljelle jäi paljon ruuantähteitä. 

Mentiin sitten vielä kaupungille ja jotain tarttui mukaan. Monet kaupat olivat kiinni pyhäpäivän vuoksi. Illallinen oli hotellissa. Parempi kuin muina iltoina. Riisiä oli kolme annosta mutta lisukkeet piti jakaa yhdestä annoksesta kolmeen osaan. 

Viimeinen yö Colombossa 142 neliön lukaalissa. Tähän on hyvä päättää reissu. Hienoin ja kallein majapaikka, monenlaisissa on kyllä tullut oltua. Käytiin vielä kiertämässä kaikki Colombossa tutuksi tulleet jäätelöpaikat. Ja nautitaan lämmöstä (kuumasta) ja auringosta viimeiset hetket.

Matkalla lounas perheravintolassa. Rice and curry, mikä ln Sri Lankan kansallisruoka. Tällä kertaa se syötiin lehden päältä.

Temppelissä oli täyden kuun juhlat. Melkein kaikki  olivat pukeutuneet valkoisiin. 

Tähän kuvaan on päässyt peukalokin :(

Colombon Galle road mitä on kuljettu edestakaisin kävellen ja erinäisillä kulkuneuvoilla. 

Kahden kuukauden reissu on nyt ohi, edessä on enää kotimatka. Paljon on tapahtunut ja koettu, tässä paloja siitä. Mukava reissu ollut. Tämä blogi vaikenee nyt. Kiitos ja näkemiin!